Blog

Wien, Brüssel, Strasbourg, Köln, Lontoo, Budapest, Tukholma, Göteborg, Tallinna, ja Suomen Turku ja Helsinki ovat pärjänneet mainiosti eurooppalaisten joulukaupunkien epävirallisissa arvioinneissa. Samaan sarjaan voisi liittää Tanskan Kööpenhaminan.

Lento Kööpenhaminaan kestää vajaat kaksi tuntia, pilettejä saa edullisesti, siitä pitää huolen lentoyhtiöiden ankara kilpailu matkustajista. On viisainta varmistaa, sisältyykö matkalaukun mukaanotto hintaan, mikäli käsimatkatavaran lisäksi kapsäkki on tarpeen.

Lentokentältä juna kiidättää 12 minuutissa Kööpenhaminan päärautatieasemalle, joka on vastapäätä Tivolia. Junapiletit ostetaan automaatista, junissa niitä ei myydä. Hinta on 36- tanskankruunua suuntaansa (joulukuu 2017).

Professori, arkkitehti Jan Gehl suunnitteli vuonna 1961 avatun kävelykatuverkoston, sen pääkatu tuntee nimen Strøget. Kävelykadut ovat suosittuja, sankat ihmismassat vaeltavat katuja, joiden varrella ovat kahvilat, ravintolat ja liikemyymälät. Ehkä ihmisten tiheys kaduilla ja autottomuus on säästänyt yliajajaterroristeiltä, eivät mahdu sekaan.

Strøgetin varrella on Chritsmas Market ja toinenkin joulumaailma, kojuja, makeisia, glögg’iä. Lunta on aniharvoin, sen korvaa näyteikkunoiden somistukset, valkoisia kukkarakennelmia, fantasia maisemia. Jouluvaloja, -sydämiä, -kelloja, köynnöksiä on katujen yllä. Tavaratalot seinät on peitetty valoköynöksin, sähköä ei säästellä.

Polkupyörätaksit ovat yleistyneet Kööpenhaminan katuverkostossa, niillä pääsee kätevästi lähialueita tarkastelemaan. Pölser-myyntikärryt on kööpenhaminalainen erikoisuus, niitä on lähes jokaisessa kadunkulmassa, vaaleanpunaista makkaraa myydään hot-dogin tapaan. Katuruokien ykkösvaihtoehtoja ovat vohvelikioskit.

Conditoriet La Glace sijaitsee Strøgetin poikkikadulla, Skoubogade, luotisuora Strøget tekee siinä kohdin jyrkähkön mutkan. Cafe’n kakku-ikkunoiden taakse pysähdytään hämmästelemään ja ihailemaan kakkuvalikoimaa, kahtakymmentä lajia onkin tarjolla.

La Glace on toiminut vuodesta 1870 alkaen. Tuotteet tilataan ja maksetaan kassalle, tarjoilija tuo ostokset pöytään. Cappuccinoa ja muita muodikkaita kahvilajeja ei ole tarjolla, perinteinen kahvi ja tee ovat valikoimissa, kuten tanskalaiset wienerit.

Kööpenhaminan eduksi ovat koituneet sen rikkaat asukkaat, hyvänä esimerkkinä on upporikas laivanvarustaja Mærsk Møller. Herra Møller lahjoitti kotikaupungilleen vuonna 2005 hulppean Oopperatalon. Valtaisa rakennus hallitsee Christianshavnin puoleista rantamaisemaa. Parhaiten paikalle pääsee vesibussilla, lähtöpaikka on Det Kongelige Teaterin edustalta, Nyhavnin kanaalin rannan kärjestä, vastapäätä Oopperarakennusta. Vesibussilla matka taittuu muutamassa minuutissa.

Toinen merkittävä lahjoitus on vuodelta 1913, The Little Mermaid, Den Lille Havfrue, Merenneitopatsas, se on vuosikymmenestä toiseen Kööpenhaminan ykköskuvattu turistikohde. Olutpanimon perustajan poika, varakas paroni Carl Jacobsen tykästyi H.C.Andersenin sadun hahmoon balettiesitystä katsoessaan. Carl Jacobsen tilasi merenneitoa esittävän patsaan ja lahjoitti sen Kööpenhaminan kaupungille.

Kööpenhaminasta pääsee sutjakkaasti junalla Ruotsin puolelle. Juutinrauman silta valmistui vuonna 2000 ja mahdollistaa pikavierailun Kööpenhaminasta Malmöön. Passi tai virallinen henkilötodiste on esitettävä Tanskasta lähdettäessä Ruotsiin.


Pentti Koivu

(viikot 36 ja 37 / 2017)

Lapin matkailu ruska-aikana kiinnostaa kotimaan asiakkaiden ohella Kauko-Idästä tulevia matkailijoita. Japanista, Kiinasta ja muista Aasian maista peräisin olevia turisteja kohtaa Lapin “erämaissa” ja tasohotelleissa yhtenään, ilmiön ollessa sangen uusi.

Ruskan värit kehittyvät ja puhkeavat luonnossa syyskuun puolen välin tietämillä, vanha sanonta “ruska alkaa 10.päivä syyskuuta klo 12” pitää edelleen aika hyvin paikkansa.

Edustamani matkatoimisto ja liikennöitsijä on kokenut Lapin matkojen järjestäjä. Omalla kohdallani kyseessä oli kymmenes perättäinen ruskamatka, tällä kertaa kahden viikon matkana, ensimmäinen viikko Länsi-Lapissa ja heti perään toinen viikko Itä-Lapissa.

Länsi-Lapissa majoituspaikkana oli hotelli Ylläskaltio Äkäslompolossa. Retkiohjelmaan kuului käynnit Reidar Särestöniemen atelje’essa kuten myös Veli Koljosen atelje’essa. Taiteilijoiden hulppeat hirsiset näyttelyrakennukset ovat tilavia ja ovat hämmästyttävän saman näköisiä, toki taiteilijaherrojen maalaukset ovat täysin erilaisia.

Länsi-Lappiin, kuten koko Lappiin, osui poikkeuksellisen helteiset päivät koko viikoksi. Aurinko porotti taivaan täydeltä, lämpötila huiteli +18C tietämillä, vielä klo 20 +15C.

Matkan aikana tutustuttiin luontoon, tekemällä bussiretkiä päivittäin lähelle ja hiukan kauemmaksikin. Vaelluksista päätti jokainen retkeläinen itse, valiten samoilukohteensa.

Itä-Lapin puolella koettiin “ilmoja pitelee” ilmiö. Kuin taikaiskusta auringonpaiste katosi ja pilvipeite hallitsi taivaankantta. Suomalainen on tottunut monenkirjavaan säähän, sen ei anneta häiritä, pukeudutaan lämpimästi ja vettä hylkivään ja kävelyretkiä jatketaan.

Pohjois-Norjan Pykeija Jäämeren rannalla oli uusi mielenkiintoinen kohde, ja Pykeija ei pettänyt, maisemat ovat häkellyttävän komeat. Puuruska oli hyvä koko Lapissa, myös Norjan puolella. Maaruska odotuttaa, oltava kuivaa, ja pakkasyö muokkaa ruskan värit.

Paikallisessa ravintolassa ryhmällemme tarjottiin paistettua seitä, paistinsipulien kera. Jälkiruokana oli norjalaisittain “makea velli”, joka osoittautui todella velliksi rusinoiden kera ja jotain pienenpieniä siemeniä, niiden alkuperä säilyi arvoituksena, makean hyvää.

Pykeijan matkalle saatiin oppaaksi Tanja, kyseessä oli Tanjan ensimmäinen virallinen opastuskeikka. Tanjan tietämys oli laaja-alaista saamelaisuudesta, paikallisuudesta ja siihen liittyvästä. Tanja asuu Saariselällä ja on työskennellyt Pykeijalla, arvioisin 10 1/2.

Norjassa käytiin viikon aikana toiseenkin otteeseen, silloin ajettiin Tenojokea Suomen puoleisella rannalla Utsjoelle, paluu Karigasniemelle tapahtui Norjan puolella ajaessa.

Länsi-Lapin ryhmässä oli kuljettajana Esko Viita, ja Itä-Lapin puolella oli kuljettajana Seppo Luiro. Esko ja Seppo ovat kokeneita Lapin kulkijoita.

Pentti Koivu

Liettua on suomalaiselle ”helppo maa”. Kellon aika on sama, euro on käytössä, tosin hintaerot ovat merkittäviä. Liettuan hinnat ovat huomattavasti Suomea edullisempia.

Vilnan lentokentältä keskustan hotelliin taksimatka maksoi kahdeksan euroa, matkaa on viisi kilometriä. Lento Helsingistä Vilnaan kestää vajaat kaksi tuntia.

Taksien suhteen oltava tarkka, vapaa auto on parasta ottaa taksitolpalta, katolla oltava taksia osoittava kyltti ja sisällä mittari, joka on kytketty päälle. ”Vapaan taksiliikenteen” autoja on tarjolla, joiden hinnat ovat kaksin-, jopa kolminkertaisia.

Paluumatkani taksi edusti tätä ryhmää. Taksin otin hotellin edestä tolpalta, kattokyltti oli, taksimittari oli ja pyöri vinhasti. Lentokentällä mittarilukema oli 23- euroa. Mitä tästä opin, enpä tiedä.

Hop on – Hop off bussikierros ydinkeskustassa maksaa 9- euroa ja laajennettu kierros 12- euroa, kesto reilu tunti. Valittavana on 12 kieliversiota, mukaanlukien, norja, ruotsi ja  suomi. Cappuccino tasokahvilassa parin euron luokkaa, leivokset 3-5 euroa kappale.

Kielellisesti ollaan kaukana toisistamme, toisaalta turistikohteissa osataan englantia ja myyntikojukauppiaat tietävät kertoa hinnat englanniksi, lukusanat, ja sehän riittää.

Liettuan pääkaupungissa Vilnassa on runsaat 500 000 asukasta, laajennetulla alueella on 300 000 asukasta lisää, yhteensä Suur-Vilnassa on noin 800 000 ihmistä.

Gedimino prospektas, Vilnan / Vilinius pääkatu on vaihtanut historiansa aikana nimeään seitsemän kertaa, poliittisen ja kulttuurillisen voimasuhteen mukaan; Adolf Hitler, Stalin ja Lenin odustivat aikansa voittoisia valloittajia ja poliittisen piirin ylintä päätäntävaltaa.

Joulun valot kattavat pitkän Gedimino-pääkadun, sinertävät koristevalot sävysävyyn näkyvät iltahämärässä paremmin kuin päivällä. Rakennusten parveikkeilla seikkailevat lumiukot, tontut ja joulupukit sovussa. Läheisen joulumarkkina-alueen jättikuusi on koristeltu myös sinertävin valovärisävyin. Yleisnäkymä on tyylikäs ja hillitty.

Toki joulunpunaista on liikeyritysten näyteikkunoissa ja ovenpielissä, Town Hall aukion eli keskustorin jättikuusen oksille on ripustettu valtaisia kirkkaanpunaisia rusetteja ja kultapalloja, latvassa loistaa isokokoinen monisakarainen joulutähti.

Hotel Panoramasta on nimensä mukaisesti komea näköala, kaupunkisilhuetti öisin on muistiinpainuvaa nähtävää. Vilna, Liettua on oiva kaupunkimatkakohde, edullinen ja näkyisä.

 

Pentti Koivu

 

P.S Gedimino, Vilnan / Vilinius pääkatu on vaihtanut nimeään seitsemän kertaa, poliittisen ja kulttuurillisen voimassaolovaiheen mukaan; Adolf Hitler, Stalin ja Lenin odustivat aikansa voittoisia valloittajia ja poliittista ylintä päätäntävaltaa. Tyylikäs värikavalkadi = nykyaikaa.

Tukholman keskustan tuntumassa, Slussenin vieressä, Tukholman Kaupunginmuseon läheisyydessä, Södermalmin kaupunginosasta löytyy 1800-luvulta peräisin oleva silkin kudontatehdas ja museo K.A. Almgren. Osoite on Repslagargatan 15 A, Götgatanin suuntainen, viereinen pienehkö katu.

Sidenväveri och Museum, Silk Mill and Museum K.A. Almgren on todellinen “helmi” Tukholman laajalla museorintamalla. Silkinkudontaa voi seurata museon tiloissa.

K.A.Almgren Stockholm ja Almgren tvättvål (pesusaippua) hakusanoilla on Googlessa mainio kuvasarja silkkikutomon historiallisesta toiminnasta aina nykyhetkeen ja monet pesuohjeet lähes mihin kankaaseen tahansa ja tahran kuin tahran poistamiseen.

Silkinkudontamuseon lattiat ovat leveätä lankkua, koneet ikivanhoja, osalla kudotaan yhä silkkiä. Mönstret’it (malli & kaava) ovat puisia suurikokoisia levykkeitä, vastaavia sabluunoita näkee kankaanpainannassa ja museomusiikkiaparaattien koneistuksena.

Kutoja kertoo työskentelynsä ohessa silkinkudonnan vaiheista ja samalla Mönstret’it paukkuvat äänekkäästi, puiset “sabluunat” etenevät helminauhamaisesti koneen yllä. Tehdassalin ja museon aparaattien kyljessä on kirjallisesti kerrottu työvaiheiden meno.

Knut A. Almgren (1806-1884) saapui kotipaikkakunnaltaan nuorukaisena Tukholmaan työnhakuun, ja loi uransa. K.A.Almgrenin silkkikikutomon toiminta alkoi vuonna 1833.

Silkkikankaiden ostajina olivat pääasiallisesti linnojen ja kartanoiden valtiaat, Ruotsista ja ulkomailta. Silkkikankaiden kudonta tyrehtyi reilut sata vuotta myöhemmin, jatkuen pienimuotoisesti koristesilkkinauhojen kudontana, kunnes sekin päättyi.

Vuodet 1974-1991 toiminta oli tyystin unhossa. Jälleenheräämisen jälkeen, 150-vuotta vanhat kangaspuut tuottavat taas silkkikankaita. Museotehdas on avoinna päivittäin klo 10-16, viikonloppuisin klo 11-15. Sisäänpääsymaksu on 75- kruunua eläkeläisiltä.

Valikoimissa on tänä päivänä silkkisiä huiveja, solmioita, entisajan herrain rusettihuivit ovat muodikkaita. Ja silkkikankaita toimitetaan kuninkaallisiin linnoihin ja kartanoihin. Aidot silkkikankaat ja huivit ovat olleet arvokkaita kautta aikojen ja silkkikankaat pitikin ennen vanhaan tullata Suomeen tuotaessa.

Almgrenin kutomon vanhimmissa ja värikkäämmissä huiveissa on huivin nurjan puolen kulmassa kaksi leimaa; kutomon punainen tarkastusleima, lisäksi mallinumeron leima.

Mustien huivien lisääntyessä, leiman musta väri vaihdettiin punaiseen. Vuodesta 1870 lähtien huiveihin lisättiin tarkastusleiman lisäksi mallinumero.

Almgrenin silkkihuivimalleista on säilynyt kolme malliluetteloa, ovat 1901-1912 vuosien väliseltä ajalta, niissä on yhteensä yli viisisataa erilaista kuviota. Numero 145 on Ros.


Pentti Koivu

Laulasmaa Baltic Beach Spa sijaitsee merenrannalla, runsaan puolen tunnin ajomatka Tallinnan keskustasta, Virossa. Laulasmaan kylpylähotellin huoneet ovat nykyajan mukavuuksin varustettuja.

Juhlapyhien ajan lepäilin palvelukohteessa, ryhmässä oli kolmisenkymmentä joulunajanlomailijaa, kyseessä on omatoimiryhmä. Varsinaisista työvelvollisuuksista olin tällä kertaa vapaa.

Laulasmaan ja Tallinnan matka sujui mallikkaasti. Kylpylähotelli on moderni, siisti, ja pieteetillä hoidettu kokonaisuus. Ruoka on maukasta, aamiainen on monipuolinen, hedelmiä on esillelaitettu paloiteltuina, päivällisellä tarjolla on salaatteja, pari lämmintä ruokaa, kakkua ja pullaa (virolaiset näyttävän suosivan reiluja pullaviipaleita).

Laulasmaan kylpylän hienoudet

Kylpylä on täynnään suomalaisturisteja, monen eri matkatoimiston toimesta, suomea kuuluikin kaikkialla. Tosin henkilöstön suomentaito on heikkoa, tälläisiä kommenteja kaikui käytävillä ja ruokapöydissä. Ilmiö lienee sama kuin Ahvenanmaalla, paikalliset haluavat puhua viroa ja ruotsia, omaa kieltään. Vähäiset kanssakäymiset ja selvitykset onnistuu tarvittaessa vaikka käsikielellä.

Kylpylärakennus on hyvässä kunnossa, yleisilme on siisti ja hotellihuoneet varustettu nykyajan mukavuuksin, laadukas miljöö. Avaimet on vaihdettu kortteihin, joilla aukeaa huoneiden ovet ja  valot kytkeytyvät päälle, kun sujauttaa kortin sille varattuun koloon huoneen eteisen seinässä.

Kylpylään sisäänpääsy ja poistuminen, ja pukukaappien aukaiseminen ja sulkeminen suoriutuvat  rannekkeessa olevalla mykkyrällä, koskettamalla sulkukuportin ja/tai pukukaapin vastakappaletta. Pukukaapin numero on syytä painaa mieleen, koodiavaajaa kylpylässä ei ole. Jouduin kokeilemaan useiden kaappien lukitusta, ennenkuin oikea kaappi avautui.

Uima-altaita, porealtaita ja saunoja on useita, saunat ovat kuumia, erikoisuus on puilla lämmitettävä sauna, sinne pääsee uimalla ulkoaltaan kautta tai kävellen oven kautta. Pakettiin kuuluvia hoitoja on tarjolla runsaasti, perinteistä hierontaa ja ammeessa istumista parfumoiduissa, hajustetuissa vesissä.

Kokemisen arvoinen on parafiinisukat tai -hanskat, raajasi upotetaan sulaan ja paketoidaan hetkeksi.

 

Jouluillallinen

Jouluaattoillan juhla hotelli-kylpylän ravintolassa poikkesi melkoisesti suomalaisaaton vietosta. Kahdentoistahengen pyöreisiin pöytiin oli buukattu paikat valmiiksi. Ensi alkuun kuunneltiin kertomus, Virossa oli Neuvostovallan aikana joulunvietto kielletty, vain ”Kremlin tähti” oli sallittu.

Laulasmaan kylpylän joulukuusia ei korista latvatähti, latva on ihan paljas. Aattoillan juontajaherra kertoi syyn moiseen. Neuvostovallan aikana Kremlin viisisakarainen tähti oli sallittu, joulukoristeet ja kaikki jouluun liittyvä oli kielletty.

Tänä päivänä joulukuuset koristellaan, latva jätetään paljaaksi, hiljainen “protesti” menneiltä ajoilta. Tallinnan Keskustorin jättisuuren kuusen latvassa tuikkii tähti, liian julkinen paikka vastalauseelle.

Ruokailun osalta oli paljon samankaltaisuutta suomalaiseen noutopöytään. Tarjolla oli monia tuttuja herkkuja. Kinkun sijaan oli siankylkeä. Lanttulaatikko oli makoisaa. Lämminsavulohi oli tosihyvää.

Tanssimusiikista huolehti ruokailun jälkeen Rein Laaneoru bändi, “President”. Alkuillan musiikkina soi välillä havaijilaisia säveliä. Jouluaattoillan suomalaiskansallisesta hartaudesta ei ollut havaintoa.

 

Joulukirkko, Keilan kirkossa

Joulukirkko oli tutustumisen arvoinen, komeata kuorolaulua mahtavan urkumusiikin säestämänä. Puolitoistatuntinen hurahti, ikäänkuin istuisi konsertissa, musiikkia oli runsaasti. Ulko-ovi kävi yhtenään, ihmisiä tuli, meni kesken kirkonmenojen. Takaosassa istuminen olikin aika levotonta. Kylpylän taholta oli järjestetty bussikuljetus Keilan kirkkoon ja takaisin hotellille.

Väittämä viron- ja suomenkielen samankaltaisuudesta ja ymmärrettävyydestä, ei pidä mielestäni paikkaansa. Kirkkosaarnan sanoma ja teema menivät kohdallani förbi, en osaa lainkaan viroa.

Hotelli L’Ermitagen väki tuntui tyytyväiseltä, heitähän tapasin vain hetkellisesti menomatkalla ja palatessa laivalle, bussikyydin aikana. Olivat päässeet Tallinnassa joulupäivänkirkkoon. Tallinnan Vanhaan kaupunkiin L’Ermitage-hotellilta on kymmenen-viidentoista minuutin kävelymatka.

 

Lähikauppa

Laulasmaan kylpylän läheisyydessä, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä, bussin tuloreitillä on hyvin varustettu lähikauppa. Eineksiä, hedelmiä, leipää, ruokatarvikkeita, juomia joka janoon, virvokkeista alkoholijuomiin on kaupan. Konjakkipullot, oluet, longdrinkit ja viinit ja Coca-Cola ovat rinnakkain, oikea pienoistavaratalo myytävien valikoimien suhteen, mitään ei taida puuttua.

 

Pentti Koivu

Eurooppalaiset pääkaupungit ja suurkaupungit kilpailevat epävirallisesti joulukaupungin arvosta. Wien, Brüssel, Strasbourg, Köln, Lontoo, Budapest, Tukholma, Kööpenhamina, Tallinna, Suomen Turku ja Helsinki ovat pärjänneet hyvin joulukaupunki-arvioinneissa. Samaan lohkoon voi liittää Ruotsin länsirannikon Göteborgin, jouluvalonsa ovat kauniit.

Göteborgin kauppakadut ja kävelykatujen ja Lisebergin huvipuiston tienoot leikittelevät jouluvaloilla, niitä on ripustettu kaikkialle, monenlaisin kuvioin. Rakennukset on valaistu katutasosta aina talon vinttikerroksiin, yksityishuushollit mukaanlukien. Puistojen puut ovat valoköynnösten koristelemia. Kauppakujanteet erottuvat toisistaan kuvioteemoin.

Lisebergin huvipuiston tuloportin ympärillä on valaistu joulukuusi, tähti ja pyrstöosansa ja maailmanpyörä eli Göteborgshjulen tai Lisebergshjulen. Jättiläiskokoinen tähti ja sen pyrstöosa toimii maamerkkinä, näkyy laajalle alueelle, houkutellen turistit huvipuistoon.

Lisebergin huvipuisto avataan joulukuussa arkipäivinä klo 15, viikonloppuisin klo 12 / 13, huvipuisto sulkeutuu klo 21 / 22. Tarkemmat ajat ovat nähtävillä Lisebergin nettisivuilla. Jouluaattona ja joulupäivänä Lisebergin huvipuiston portit pysyvät suljettuina.

Lisebergin huvipuistoon sisäänpääsymaksu on 95- kruunua (10- euroa). Lapset alle 110 cm pääsevät sisään maksutta. Joulumyyjäisalue sijaitsee huvipuiston aidatulla alueella, tuntuu oudolta maksaa päästäkseen tekemään jouluostoksia.

Säänhaltija oli oikukas, neljään päivään mahtui aurinkoista, pilvistä, poutaa, sadetta ja sumutihkua, kaatosadetta, ja melkoista tuulen tuiverrusta. Göteborgissa on runsaasti katettuja kulkuväyliä sekä sisätilakauppakujia, joita pitkin pääsee kätevästi kaduilta toiselle kastumatta.

Lisebergin huvipuiston läheisyydessä on yksi Göteborgin maamerkeistä, Gothia Towers Hotel. Kolmirakennuksinen hotellikokonaisuus kohoaa korkeuksiin, lähes 80 metriin ja kerroksia on parisenkymmentä kussakin talossa. Hotellin erikoisuus on rakennuksen ulkopuoliset, lasiset hissit ja rakennusten väliset läpinäkyvät kulkuyhteydet yläilmoissa, kuten huiman korkealla roikkuva uima-allas ja sauna, lasiseinin ja -lattioin, huimaavaa.

Valokuvia; Lisebergin huvipuisto, Hotel Gothia Towers, Göteborgin rautatieasema ja pussauskaariportti mistelinoksan alla, jouluvaloja Göteborgin katukuvassa ja puistoissa.


Pentti Koivu

Tallinnan joulumarkkinat

Tallinnan vanhankaupungin keskeisin kohde on Raatihuoneentori, Raekoja plats, joka joulumarkkinoille saa lämpimän ja värikkään ilmeen. Jouluna 2014 torin koristeena on upea joulukuusi. Tuntuu uskomattomalta, valtaisa kuusi on pystytetty torille, näyttäisi kasvavan omilla sijoillaan. Valoja on tasaisesti kuusen oksilla, latvassa on komea tähti.

Lähdetiedon mukaan joulukuusi on pystytetty Raatihuoneentorille ainakin viimeisten 570 vuoden aikana. Tori on ollut tallinnalaisten kokoontumispaikka ja on yhä edelleen.

Joulukojujen väliin jää selkeät kulkureitit. Myynnissä on paljon käsitöitä, villaisia asuja, pipoja, sukkia, villapaitoja ja kudonnaisia. Makeisia on monen sorttisia, leivonnaisia ja pientä syötävää, makean kuin suolaisen nälkään. Glögejä on eri vahvuisia ja makuisia.

Torin laitamilla on ravintoloita ja kahviloita, lämpimänä vuodenaikana terassit. Restoran Rae on yksi tasokkaista kahviloista. Cappuccino on oikeaoppisesti valmistettu, tarjolla on kauniisti esille laitettuja jälkiruokia. Pienet suklaaleivonnaiset tuotiin kivitarjottimella.

 

Turun joulumarkkinat Vanhalla Suurtorilla

Turun Vanhan Suurtorin joulumarkkinat, Gamla Stortorget, asettuvat Turun tuomiokirkon ja Aboa Vetuksen välimaastoon. Brinkkalan talo ja sen parveke saapuvat televisiokuvan välityksellä jouluaattona klo 12 kaikkien suomalaisten koteihin, joulurauhan julistuksen parissa. Joulurauhan kestoaika on jouluaatosta Nuutinpäivään, joka on 13.tammikuuta.

Mukulakivikaduille ja piha-alueille ilmestyy joulumarkkinoille puukojuja, myynnissä ovat paahdetut mantelit, glögi, elintarvikkeet, käsityöt ja joulukoristeet. Sokkelokujanteita pitkin pääsee pihalta toiselle, jotkut niistä päätyvät umpitakapihalle. Piharakennusten kahviloissa on tarjolla suupaloja suolaisen ja makean nälkään, pipareita unohtamatta. Leivonnaiset, pullat ja lendikranssit on kotoisesti pienleipomoiden uuneissa paistettuja.

Brinkkalan talo ja Vanha Raatihuone ovat kulmikkain. Vanha Raatihuone rakennettiin vuosina 1734-1736 muurarimestari Samuel Bernerin ohjeiden mukaan. Tulipalossa talo tuhoutui vuonna 1827. Kaksi vuotta myöhemmin paikalle valmistui Pehr Johan Gylichin suunnittelema talo, siinä on ollut yksityiskoti, paitatehdas, poliisilaitos ja raatihuone. Raatihuoneen kätköissä on tänä päivänä taidenäyttelytilat.

Turun tuomiokirkon paikalla sijaitsi aikoinaan puukirkko, tilalle valmistui 1200-luvun lopulla korkeuksiin kohoava, upean juhlava kirkko. Turun tuomiokirkoksi uusi kirkko vihittiin vuonna 1300. Kirkon toisessa kerroksessa on mielenkiintoinen kirkkomuseo. Pääsymaksu on pari euroa.

Tuomiokirkon kiviportaikkojen edessä olevaan komeaan kuuseeen sytytetään klo 17.00 sähkökynttilät 1.adventtia edeltävänä lauantaina.

 

Tuurin Keskisen kyläkaupan joulumaa

Vesa Keskisen kyläkauppa porskuttaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen uusien haasteiden ja ennätysten melskeessä. Keskisten miehet ovat syntyneet kauppiaiksi, kulkukauppiaana toimi jo 1800-luvulla nykyisen Vesa-kauppiaan, esi-isän edustajia.

Kiinteä kauppapaikka perustettiin Tuuriin vuonna 1946, nykyisellä paikalla kauppa on ollut vuodesta 1969. Kauppias Vesa Keskinen toimii Suomen suurimman Kyläkaupan toimitusjohtajana, vuodesta 1994. Vesa-herra tunnetaan värikkäistä tempauksistaan.

Joulumaa on ollut osa kyläkauppaa 1000 m2 liiketilana. Eihän se riitä, kun halutaan olla maailman suurinta. Joulumarkkinoille 2014 valmistui upouusi jättijoulumaa, 4400 m2.

Joulumaassa on lapsille kaksi karusellia, samantapaisia on tivoleissa ja Linnanmäellä.

Joulumaahan kuljetaan kyläkaupan pääoven kautta, myymäläverkoston läpi, toiseen päähän tavarataloa. Joulumaan yläkerrassa on hotellin jatko-osa, joka odottaa vielä huoneiden sisustamista ja kunnostamista. Elintarvikepuolen ja hotellin sisäänkäynti on toisella sivulla, on kierrettävä koko korttelin ympäri, matkaa on muutama sata metriä.

Joulumaan esiintymislavalle kutsuttiin kovaäänisten kautta henkilökuntaa kuvauksiin. Kymmenet myyjät asettuivat tonttuhatut päissään framille. Tekeillä kun oli joulukorttii. Kauppias Vesa Keskinen ilmestyi joukkojensa keskelle, nahkatakissa ja tonttuhatussa.

 

Santa Park Napapiiri Finland

Napapiirin Santa Claus kylässä on joulupukkimaailma. Vuonna 1958 käväisin Valtion rautateiden rengasmatkan puitteissa Napapiirin majalla. Alkuperäinen pikkuriikkinen mökki muistuttaa eletystä ajasta. E 4-tietä vajaat 10 km Rovaniemeltä pohjoiseeen

Kaksituhatluvulla joulusävelet kaikuvat kauppakujilla, kesät talvet. Joulupukin paja ja postikonttori houkuttelevet turisteja valokuvauksiin. Boutiqueissa leijuu siirappimainen ilmapiiri. Mieleeni palautuu elokuu 1965, kun New Yorkissa sijaitsevan Santa Clausin joulua hämmästelin, ei olisi uskonut kohtaavansa Suomessa 50-vuotta myöhemmmin.

 

Julehuset Bergen Norge

Norjalaisilla on ikioma joulumaansa, Julehuset Bergen. Vuorten ympäröimän Bergenin rantabulevardin varrella on puutalorivistö, joista yhdessä toimii läpi vuoden Julehuset, osoitteessa Holmedalsgården 1. Norjalaiseen tapaan myynnissä on villakudonnaisia.

 

Ströget Kööpenhamina Tanska

Kävelykatu Strøgetin ylellisyysliikkeiden ikkunat on somistettu talvea markkeeraten. Valkoisia asusteita ja niiden lomassa on valkoisia ankkoja, jääkarhuja ja pikkulintuja. Jääkarhut kertovat Grönlannista, joka osa Tanskaa. Joulupukinmaa on Grönlannissa.
Näin tanskalaiset myyvät Joulupukinmaataan. Jokaisella Pohjoismaalla on omansa.

 

Tukholman joulumarkkinat

Gamla Stanin Stortorgetin, Djurgårdenin Skansenin, Kungsträdgårdenin, Södermalmin Hornstulls Strandin joulumarkkinoista olen kirjoittanut aiemmin. Tavaratalojen joulut ovat koreita, Åhlensin tavaratalon fasadi on valmiina joulun avaukseen marraskuun lopulla, kuva.

 

Takatasku ja selkäreppu eivät ole turvallisia rahakätköjä.

Poliisi ja julkinen sana varoittaa toistuvasti suomalaisturisteja lomien ja matkakohteiden vaaroista. Joulun seutu, kirkas päivänvalo, selvänä kulkeminen, ei välttämättä ole takuu turvallisuudesta ja ryöstetyksi joutumattomuudesta. Varoitus pätee nykyisin kaikkialla.

Markkinoiden tungoksessa tulee helposti tönimisiä ja se antaa tilaisuuden kolttosten tekijöille. Avoin takatasku tai selkäreppu ovat oivia kohteita arvoesineitä ja rahasaalista havitteleville, kaikki on ikäänkuin tarjolla roistoille. Samainen ilmiö pätee risteilyaluksilta poistuttaessa, tultaessa terminaalista ulos, ryöstäjä käyttää ruuhkaisuutta hyväkseen.

Ryöstöjen käsikirjoitukset näyttävät noudattavan samaa kaavaa, herrojen avoimesta takataskusta napataan lompakko ja daamien selkärepun sulkuläpän avauksella käteen tarttuu kirjekuorikäsilaukku tai arvoesineitä. Ryöstön saalis ohjautuu kädestä käteen avustajien välityksellä saavuttamattomiin. Varsinaiselta tekijältä ei löydy yhtikäs mitään.

 

 

Valokuvat; Tallinnan Raatihuoneentori, joulukuvaelma, suklaajälkiruoka, Turun tuomiokirkon joulukuusi, Brinkkalan talo, Keskisen kyläkaupan karuselli, henkilökunnan yhteiskuva, Bergen Julehuset Norge, Napapiirin Joulumaa

 

Pentti Koivu

 

 

Tukholman joulumarkkinat

Tukholman uusin joulumarkkinakeidas on Södermalmin Hornstulls Strandilla, jättisuuren Liljeholmsbronin sillan alla tai oikeammin sanottuna sen läheisyydessä, siinä ranta-alueella. Hornsgatania pitkin Långholmsgatanin yli ja on laskeuduttava portaat Hornstulls Strandille.

Viking Linen terminaalilta on neljän kilometrin kävelymatka Hornstullsiin. Toinen mahdollisuus on ajaa metrolla, joka lähtee keskustasta T-Centralenilta. Kyytiin voi nousta myös Slussenin metroasemalta. Valitse metrolinja T13 Norsborgiin tai T14 Fruängeniin, jää pois Hornstullin asemalla. Silja Linellä matkustava voi nousta metroon Gärdetin asemalta, ajaa T-Centralenille ja vaihtaa T13 tai T14 metrolinjojen kyytiin. Jää pois, kuten edellä.

Hornstullin joulumarkkinat ovat avoinna viikonloppuisin, joulukuun puoliväliin asti. Järjestäjät eivät ole asettaneet kauppiaille mitään rajoitteita myytäville tuotteille, eikä haeta markkinoille perinnejoulua. Idea on uutuuttaan vielä hiukan hakusessa, kohderyhmänä ovat nuoret perheet ja perinnejouluun kyllästyneet. Kirpputorin toimintaa sivuavien joulumarkkinoiden tuotevalikoiman määrittelevät kauppiaat, oman makunsa mukaan, se mikä kaupaksi menee. Made in PingPong saattaakin lukea monien tuotteiden pohjassa.

Skansen, Stortorget ja Gamla Stan panostavat perinnejouluun ja asiakkaansa ovat hiukan vanhempaa väkeä. Skansenin alue muistuttaa huvipuiston ja Seurasaaren ulkoilualueen ja Korkeasaaren sekoitusta. Huvipuiston osuus on vaatimattomin. Djurgårdenin saarelle ja Skansenille pääsee näppärästi Tukholman kaupungin ainoalla raitiovaunulla, n:o 7. Päätepysäkki keskustassa on Sergelintorin, Sergels torgin tuntumassa. NK-tavaratalon edessä on myös pysäkki. Lipuntarkastaja-rahastaja myy pilettejä. Spårväg City liikennöi läpi vuoden. Skansenin huvipuiston portin edustalla on pysäkki. Vaunu jatkaa Prins Eugens Waldemarsudden palatsin läheisyyteen.

Stortorget ja Gamla Stan toimivat läpi vuoden turistien ehdoilla. Tuotevalikoimiin lisääntyy jouluun liittyvät tuotteet. Stortorgetilla se näkyy lähinnä kukkavalikoimissa. Gamla Stanin ilme on kesät ja talvet turisteille suunnattu ja joulu ei tee poikkeusta.

Kööpenhaminan joulumarkkinat

Kööpenhaminan joulu keskittyy pitkälti kävelykatujen varrelle, Strøget on niistä tunnetuin. Joulupukkeja, joulutonttuja ja muuten vaan kaupalliseen jouluun vihkiytyneet ovat liikkeellä. Ilveilijät, temppuilijat, soittajat, laulajat, orkesterit, jonglöörit ja ihmispatsaat esittävät taitoja. Muutaman kymmenen metrin välein kohtaa uusia katutaiteilijoita, heitä tuntuu riittävän.

Uutuutena oli naispuolinen ihmispatsas, jollaista en ole ennen kohdannut. Ilmassa istuva tai oikeammin leijuva fakiiri oli villi näky. Huopaan verhoutunut nuorukainen istui ilmassa, tyhjän päällä. Salaisuutensa taisi piiloutua läheisyydessä olevaan kärryyn, josta huolehti apulainen.

Hyvinvoinnin joukkoon on ilmestynyt lukuisat rahanpyytäjät, laitapuolen kulkijoita, jotka illalla kääriytyvät makuupusseihin tai huopapeittojen sisään. Vähäinen omaisuutensa on vierellään.

Keski-Euroopassa esiintyviä nuoria naisia vauvan tai lapsen kera, ei näy näillä leveysasteilla kadunliepeillä, eikä kirkkojen portaikoilla. Lienee liian kylmää, joten rahanpyytäjinä esiintyvät naiset lapsineen pysyttelevät poissa. Ohikulkijoiden säälintunne voisikin vaihtua vihaksi.

Strøgetiltä erkanee Jorcks Passage kauppakäytävä, joka jatkuu Fiolstraedenina ja päätyy Nörreportin risteykseen. Kauppahalli ruokamyymälöineen ja kahviloineen ja ravintoloineen on tutustumisen arvoinen. Myynnissä on ruhon puolikkaita, lampaan kruunuja, sisäelimiä ja äyriäisiä ja muita meren antimia. Tanskalaisia voileipiä on tarjolla monen sorttista, ovat hyviä.

Kävelykatu Strøgetin ylellisyysliikkeiden ikkunat on somistettu lumi-ilmeeksi. Valkoisia asusteita, koristeita ja niiden lomassa valkoisia ankkoja, jääkarhuja ja pikkulintuja. Jääkarhut muistuttavat Grönlannista, joka on osa Tanskaa. Tanskalaisten mielestä joulupukki onkin kotoisin Grönlannista.

Ravintoloiden sisäänheittäjät ovat katujen varsilla, kyltit kertovat päivän erikoistarjouksista. Parturit ja kampaajat ovat toinen ryhmä, jotka mainostavat kävelevien ihmiskylttien avulla. Tapanani on leikkauttaa hiukset ulkomaanmatkoilla, kun tilaisuus ja tarve osuvat kohdalleen.

Joulutarvikkeiden alennusmyynti alkoi jo pari päivää ennen jouluaattoa, alennus on 40 %. Postikorttien lähettäjien on syytä huomioida, postikorttien myyjät eivät välitä postimerkejä. Postimerkit pitää käydä ostamassa postitoimistoista, jotka ovat avoinna viikonloppuisinkin.

Pølser-myyntikärryt ovat tanskalaisten ikioma juttu. Kojuja on kadunvarret täynnään. Kyse on vaaleanpunaisesta makkarasta, joka tarjoillaan hot-dogin tapaan. Niiden oheen on ilmestynyt kebab-paikat ja hampurilaisia myyvät ketjut. Kahviloita on runsaasti ja wienervalikoimat ovat laajat. Ravintoloita ja oluttupia on joka korttelissa. Hinnat ovat suunnilleen Helsingin tasoa.

Kööpenhamina on vajaan kahden tunnin lentomatkan päässä. Lentoyhtiöiden kilpailu on pudottanut hinnat kohtuulliselle tasolle, kannattaa tehdä vertailuja. Samalla itsepalvelu on lisääntynyt. Matkailijan on kirjauduttava itse automaatin kautta lennolleen. Kone tulostaa maihinnousukortin ja matkatavarakuitin, joka on kiinnitettävä matkalaukkuun. Nosta kapsäkki liukuhihnalle ja kohdista lukijalaitteen punainen valojuova koodiviivoille. Hetken kuluttua kapsäkki katoaa kohti ruumaa. Lentoyhtiöiden tavat matkalle kirjautumisessa vaihtelevat.

Istuinpaikan numero on entiseen malliin maihinnousukorttiin merkitty tai se ilmestyy matkapuhelimen näyttöön.  Automaatit osaavat suomea, ainakin Norwegianin lennoilla, esimerkiksi Oslon ja Kööpenhaminan lentokentillä.

Pentti Koivu

Ruotsalaiset kasvattajavanhempani asuivat Skånen ja Smålandin rajalla, Älmhultissa. Olin sotaa paossa varakkaan tehtailijapariskunnan luona vuodet 1944 -1945. Perheen kivitalon sali oli yhtä suuri kuin koko hellahuonekotini Helsingin Sörkässä. Lähtiessä olin 2-vuotias, paluuhetkellä täytin 4 vuotta.

Suomessa oli pitkään sodan jälkeen kaikesta pula. Säännöstelyssä olevien ruokatarvikkeiden, vaatteiden, kankaiden ja kenkien ostamiseen tarvittiin kupongit. Maito vapautui säännöstelyn piiristä vuonna 1949, sokeri ja kahvi vuonna 1954. Ruotsista tulleet paketit helpottivat monen perheen elämää.

Ruotsissa piti hankkia lisenssi pakettien lähettämiseen Suomeen. Ruotsista lähetettävät ruokapaketit saivat painaa 3 kg ensi alkuun, myöhemmin 6 kg ja vaatepaketit 10 kg. Ensimmäisen ruotsinpaketin saimme jouluksi 1945. Olin kotiutunut supisuomalaiseen kotiin, osaamatta suomea, saman vuoden syksyllä. Kotonani ei puhuttu ruotsia. Tästä syystä yhteistä kieltä meillä ei silloin ollut.

Paketit haettiin Pääpostin B-rapun ulkomaanosastolta. Tulli avasi pistokokein paketin ja sisällön piti täsmätä lähetysluetteloon. Voimapaperi, nyörit, koristeet ja pakettinappulat säästettiin uutta käyttöä varten. Joulupaperit viikattiin sileiksi ja koristenarut oiottiin. Niistä sai kauniita paketteja serkuille seuraavana jouluna.

Sama henkilö sai lähettää Ruotsista yhden paketin Suomeen kuukaudessa. Makeutusaineille oli hankala saada lisenssiä. Kahvia sai olla korkeintaan 250 grammaa kerrallaan. Paketissa saattoi olla kilo voita, sokeria ja kauraryynejä, purkki marmeladia, hunajaa, kaakaota ja himoittua kahvia. Kuivatut viikunat ja taatelit olivat läpinäkyvissä sellofaanipakkauksissa. Niitä ostan edelleen jouluksi.

Tuoreet hedelmät saattoivat paleltua matkalla. Ruotsista antoivat ohjeen, keitä appelsiinit ja tee hilloa. Taisivat kuitenkin lentää roskikseen. Kirjeet käännettiin “Lapsemme Ruotsissa” toimistossa. Se oli kallista ja vain osa on suomennettu.

Ruotsissa lähetettävien uusien vaatteiden päälle ripoteltiin perunajauhoja tai ratkottiin niiden saumat auki. Vaatteita “vanhennettiin” tullimaksun pelossa. Jauhot harjattiin kevyesti pois ja neuloen kursittiin vaatteiden saumat kiinni. Vuonna 1947 oli palattu arkisiin vaatteisiin, valokuva Kaisaniemen puistossa.

Villalankaa sai lähettää kerrallaan 500 gr. Lisälankaa saatiin, kun Ruotsissa kudottiin huopia. Ne eivät olleet kiellettyjen listalla. Kirjeen ohjeen mukaan, purkakaa huopa ja kostuttakaa villalanka. Kutokaa tarpeenne mukaan uutta.

Ylipainoinen ulsteri aiheutti Ruotsin päässä pohdintaa, kuinka sen voi lähettää Suomeen. Pitääkö palttoo leikata kahtia? Statens Handelskommission myönsi lisenssin. Paketteja lähettivät Ruotsin perheeni ja taloudenhoitajansa sisarineen.
Ruotsista tulleet lelut olivat ihmeellisiä pihan muille lapsille. Häkäkaasuauto kulki polttoaineella, moottorivene prutkutti vesipesusoikossa tuikkukynttilän voimalla. Vieterillä vedettävät autot ulvoivat ”tuuut tuuut tuuut” ja juna kulki raidetta pitkin ympyrää. Tinasotilaista sai rakennettua kotilattialle taistelujoukkueet asemiin.

Joulukortit olivat avattavia kerrosjuttuja. Sörkän pihapiirin kakarat saivat ihailla sadunhohtoisia kuvia. Suomessa ei vastaavia joulukortteja ollut edes olemassa. Leikkikoira Topsy osasi haukkua, kun painoi sitä napista. Topsy oli niin oikean näköinen terrieri, että naapurinrouva valitti äidilleni, poikasi ei osaa hoitaa koiraa. Kas, leikkikoira pyöri narun tai remmin päässä ympäri, se ei pysynyt tassuillaan.

Yhteydenpito ja tapaamiset jatkuivat kasvattajavanhempiini vuosikymmeniä. Tapasimme vuosina 1959 ja 1970. Sotalapsuus Ruotsissa oli joillekin kipeä kokemus. Omakohtaisesti vietin onnekkaan sotalapsuuden Ruotsissa. Opettelin suomenkielen kotiinpaluun jälkeen, unohdin ruotsin ja aikuisiällä ruotsin jälleen.

Pentti Koivu